Iloa ja odotusta

Kohta matka Turkuun noutamaan ulkomaalaiset ystävät! Tätä on odotettu niin pitkään, kaikkea mukavaa tiedossa! :) Yritän hillitä syömisvammaisia ajatuksia ja antaa vain olla, nauttia edes hetken normaalista elämästä ja kesälomasta. Saa nähdä miten käy!

Eiliset rippujuhlat, kakkua, kakkua ja vielä vähän kakkua. Kun hain toista palaa suklaakakkua, enoni heitti vitsillä että kannattaisi hieman varoa etten vain leviä. Kaikki nauroivat, minä mukaan lukien. Tietäisivätkin.. Ei kukaan pysy hoikkana kun syö saman määrän ruokaa kuin minä. Serkku kertoi tarinan tikkulaihasta tytöstä joka istui yksin raxissa viime viikolla ja veti ruokaa kymmenen hengen edestä. Ja katosi vessaan. Bulimiasta keskusteleminen läheisen ihmisen kanssa joka ei tiedä tilannettani oli jokseenkin vaivaannuttavaa. Mutta esitin osani hyvin ja kauhistelin muiden mukana.

Jos vaikka se höyhenmiitti onnistuisi tällä kertaa. Olen toiveikas, tosin aikatauluni ei vieläkään ole täysin selvillä.