Hiljaisuus

Pyydän anteeksi hiljaisuuttani, liian paljon tapahtumia, ajatuksia, aivan liian vähän aikaa. Väsymystä ja laiskuutta. Ei sillä ettenkö olisi halunnut kirjoittaa, en vain ole osannut pukea sanoiksi päässäni myllertävää kaaosta.

Aamupaino 54,6kg. Hitaasti mutta varmasti.

Festarisekoilut, poikaystävän katse.. Vastahan se jätti mut, miksi se siis katsoo minua kuin olisi rakastumassa? Miksi se hymyilee ja silittää päätäni? Vatsassa kipristelee niin ikään kupliva rakkaus ja avonaiset haavat. Onko sen pakko sirotella niihin suolaa ja katsoa koiranpennun silmin minua samalla kuin vääntyilen tuskissani..

"Näytät taas laihtuneen"

Tuo lause on kuin huume. Sen eteen voisin tehdä mitä vain. Ja teenkin.