Kiire

Tänään on ollut kiireinen päivä. Heräsin kuudelta ja vasta nyt saan hetken hengähtää. Kohta pitää kuitenki vielä siivoilla ja lukea ja niin.. Ehkä käyn alkossa. Tai sitten en. En tiedä kannattaako minun juoda. Ei varmaan, mutta viiniä tekisi mieli. Sain vihdoin päätökseen yhden projektin ja nyt on jäljellä enää odottelua. Olo on kieltämättä helpottunut, yksi asia vähemmän murehdittavaksi.

Olen yrittänyt miettiä erilaista tulevaisuutta itselleni, jotain mihin nykyinen poikaystäväni ei kuulu. Yksi mahdollinen tulevaisuus käveli minua vastaan jonkin aikaa sitten hiljaisella kadulla. Tämä tyttö oli varmaan minun pituinen eikä varmasti painanut kovin montaa kiloa yli kolmeakymmentä. Tuntui jotenkin epätodelliselta että joku niin pieni ja hento pystyi kävelemään omin jaloin.. Ihan kuin pienikin tuulenvire voisi kaataa hänet maahan ja särkeä tuhansiksi pieniksi paloiksi. Tämä sai minut toivomaan kovin, että joku pysäyttäisi minut tarpeeksi aikaisin etten itse päädy siihen tilaan. Vaikka en haluaisikaan näyttää tuolta tytöltä, tiedän että oma kohtaloni saattaa olla juurikin se. En osaa kuvitella sitä päivää kun en enää haluaisi laihtua. Tunsin suurta surua tytön puolesta, ja omastanikin.. Olisin vain halunnut sanoa, että ymmärrän. Enkä voi olla miettimättä tiedänkö hänet, onko hän joku meidän pienistä ja rakkaista höyhenistä.

Aamupaino:
Ihan liikaa.