Hesburgerissa otin mukisematta kerrosaterian, päätin että en jaksa tapella asiasta äidin enkä itsenikään kanssa. Pikaisesti aterian jälkeen siis vessaan oksentamaan ja asia pois mielestä. Olin niin nopea, eihän sitä melkein edes lasketa? Samalla takasin itselleni mahdollisuuden olla loppupäivän syömättä. No olinko, en tosiaan. Suklaata ja puolikas munkki. Jogurttia. Hitto. Kukaan ei olisi edes sanonut mitään ja silti minä possu söin. Mutta oksentaa en saa enää. Tämän tuhon korjaan kohta lenkillä.
Viikko sitten kännissä poikaystäväni ja kaverini valittivat että käyttäydyn kuin anorektinen kun en suostunut ostamaan mättöpizzaa. Poikaystävä siihen vielä naureskellen että enhän muutenkaan syö koskaan mitään. Tuntuu että mun syömisistä ja syömättömyydestä on tullut joku yleinen vitsi siinä porukassa. Olin ulkona minihameella ja yön pimeinä tunteina tärisin kylmyydestä. Kaverini tarjoutui lainaamaan housuja etten aivan jäätyisi. Mietin pitkään kehtaisinko edes kokeilla hänen housujaan sillä kyseinen kaveri on tosiaan erittäin laiha, varmaankin alipainoinen. Päädyin sitten kuitenkin lainaamaan hänen housujaan ja hämmästyin niin kovin kun nämä housut olivatkin hieman liian isot! Hetken hämmästelin kuinka niin luisen ihmisen vaatteet voivat minulle sopia, mutta tajusin sitten että kaverini on varmaankin noin 20 cm pidempi kuin minä, mikä luultavasti selittää sen että hänen housunsa sopivat tälle pätkälle ja normaalipainoiselle norsulle. Se oli niitä harvinaisia hetkiä, kun oikeati tajusin sen kuinka pieni ihminen minä kooltani loppujen lopuksi olen. Se on sitten täysin eri asia kuinka paljon läskiä tässä minikehossa on. Ja sitä on liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti